keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Foorumi auki!

Kamalasti on kyselty foorumia kun edellinen sulkeutui pakon edessä. Olen nyt puurtanut pari päivää uuden foorumin parissa ja nyt se on valmis ottamaan käyttäjiä vastaan! ;) Kannattaa siis käydä rekisteröitymässä. Hyväksyn s-postini kautta jokaisen rekisteröitymisen! Osioita aukeaa enemmän rekkauksen hyväksynnän jälkeen, mutta käykää lukemassa odotellessanne tiedotteet foorumilta! Foorumilla ei vielä iiiiihan kauheasti ole kaikkea, mutta pikkuhiljaa taas aletaan kasaamaan hommaa.

Niille jotka eivät ole törmänneet foorumiin ennen niin se sisältää keskusteluketjuja kirjasarjoista, elokuvista, sarjoista jne. Aika paljon on kaikkea fantasiajuttua, mutta löytyy toki muutakin.

Odotan teitä höpisemään paikan päälle. Tulettehan?!

Klikkaa itsesi tänne.

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Sylvia Day - Sinuun kiedottu

(Crossfire, osa 3)

Eva ja Gideon aikovat pysyä yhdessä ikuisesti – hinnalla millä hyvänsä. 

"Gideon Cross. Olin koukussa ensi katseesta lähtien. Hän oli sielunkumppanini, peilikuvani. Yhtä rikkinäinen kuin minäkin. Mutta vaarallisempi. Mitä syvemmälle upposimme toisiimme, sitä selvemmäksi kävi, että leikimme tulella. Tiesin, että Gideon tekisi mitä tahansa vuokseni, sillä sielumme olivat erottamattomasti yhteen kiedotut. Mutta onnemme tiellä oli esteitä. Kestäisikö rakkautemme – ja mikä olisi intohimomme hinta?"

"Tätä kirjaa lukiessa oli sellainen olo kuin olisi tervassa talsinut. Ylpeys ei kuitenkaan anna periksi lopettaa lukemista kesken, joten tässä sitä ollaan. Yksi kirja luettuna jälleen. Tämä osa oli ehkä aavistuksen siedettävämpi kuin edellinen kirja, mutta kyllä sieltä löytyi taas niitä ärsyttäviä tekijöitä vaikka millä mitalla. Huomaa, että tätäkin sarjaa on kirjoitettu vain rahankiilto silmissä koska puolet kirjan sisällöstä oli turhaa jaadajaadaa eikä millään lailla oleellista kirjan "juonelle". En muista mainitsinko jo jossain aiemmassa arvostelussa, mutta tässä kirjassa ainakin pisti silmään se, että kaikki hahmot, miehet sekä naiset, ovat uskomattoman kauniita ja tyylikkäitä ja kaikkea siltä väliltä. Eva kuvaili kirjassa mm. isäänsä ja se sai minut irvistelemään inhosta. Kuka kuvailee isäänsä syötävän komeaksi ja kertoo sen lihasten pullistelusta tms? Hyi. Koko kirja tursuaa siis pelkkää aivotonta pinnallisuutta ja sitä, että elämässä ei ole muuta kuin petileikit ja toisen kyttääminen valvontakameroilla. Onneksi sairaalloinen mustasukkaisuus oli hiukan lieventynyt vaikka olihan sitä vieläkin luettavissa. Huokaisin tuskaisesti kun sain tietää, että tämä ei jääkään trilogiaksi. En todellakaan tiedä haluanko lukea enää yhtään jatko-osaa tästä sarjasta."
ARVOSANA: 7

torstai 21. marraskuuta 2013

Nälkäpeli - Vihan liekit

Olen lukenut tämän trilogian pariin kertaan ja Vihan liekit nousi jo ensimmäisellä lukukerralla suosikiksi. Siinä vaan oli jotenkin enemmän sisältöä ja jännittäviä tapahtumia kuin ensimmäisessä osassa mikä on huvittavaa koska yleensä jatko-osat eivät yllä ensimmäisen tasolle.

Huomaa, että ensimmäinen elokuva oli jo omalta osaltaan menestys koska jatko-osaan on käytetty paljon enemmän rahaa ja aikaa. Sen miljöö on jotenkin paljon upeampi kuin ensimmäisessä osassa.

Elokuva alkaa melko pitkälti siitä kun Katniss ja Peeta lähtevät voittokiertueelleen vyöhykkeille. Elokuvaan oli loistavasti saatu ylös Katnissin tunnetilat sekä vyöhykkeillä paistava suru, viha ja kaikennielevä epätoivo. Kapina on kytemässä.

Jouduin oikeastikin pariin kertaan nieleskelemään kyyneleitä elokuvassa koska siinä vallitseva raskaus tavoitti katselijansa. Vihan liekit olikin minun mielestäni paljon surumielisempi ja brutaalimpi kuin edeltäjänsä vaikka huumoriakaan ei oltu unohdettu kaiken sen vakavuuden keskellä.

Pakko sanoa, että päänäyttelijät osuvat rooleihinsa kuin nyrkki silmään ja Lawrence sen kuin parantaa roolisuoritustaan ilmiömäisesti. Finnickin näyttelijä oli myös aika nappivalinta vaikka jäinkin odottamaan ehkä hitusen enemmän vielä sitä kirjan Finnickiä.

Yksi elokuvan parhaista hahmoista oli ehdottomasta Johanna, joka veti räävittömästi rooliaan ja kirvoitti hymyn useammin kuin kerran. Myös muut hahmot olivat minusta hyvin valittuja ja koskettavia jokainen omalla tavallaan.

Areena oli upeasti toteutettu ja kaikki efektit saivat hengen melkein salpaantumaan. En vain yksinkertaisesti löydä mitään moitetta visuaalisesta puolesta.

Loppu tottakai jäi kutkuttavaan kohtaan, mutta kirjan lukeneena sai jonkinlaista rauhaa siitä kun tiesi mitä odottaa jatkolta. Vihan liekit ylitti totaalisesti kaikki odotukseni ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille.

torstai 14. marraskuuta 2013

Sara Shepard - Tappava

(Valehtelevat viettelijät, osa 6)

adonneiden rosewoodilaisten määrä sen kuin kasvaa, ja Rosewoodissa "kadonnut" tarkoittaa yleensä samaa kuin "kuollut". Nyt, kun Ian Thomaskin on kadonnut, valehtelevilla viettelijöillä ei ole aavistustakaan siitä, kuka tappoi heidän parhaan ystävänsä. Hannasta, Ariasta, Spenceristä ja Emilystä tuli valhtelijoita, kun he tutustuivat kauniiseen Alison DiLaurentisiin. Ali sai heidät tekemään hirveitä asioita, sellaisia, jotka on pitänyt salata vuosikausia. Vaikka Ali tapettiin seitsemännen luokan lopulla, pahat tavat eivät kadonneet minnekään. 

Hanna on ottanut asiakseen turmella Rosewoodin nuorison ja aloittaa todella söpöstä kasiluokkalaisesta. Aria nuuskii poikaystävänsä menneisyyttä, ja Spencer varastaa - omalta perheeltään. Ja puhtoinen Emily taas on päättänyt pidättäytyä pidättyväisyydestä. Mutta tyttöjen sietäisi varoa. Kaupungissa on uusi uhka, ja se on roihahtaa ilmiliekkeihin.

"Tässä kirjassa tapahtuikin minusta paljon enemmän asioita tyttöjen yksityiselämässä kuin aiemmassa kirjassa, mutta samalla tulin hyvin turhautuneeksi siitä, että kaikki tuntuu menevän pieleen niin pahasti kuin mahdollista. Tuntuu ettei tarinassa ole yhtään kunnolla positiivista käännettä vaan kaikki pettää toisiaan, jättää ja juonittelee. Se on pidemmän päälle melko uuvuttavaa luettavaa. Kaiken lisäksi useiden hahmojen pinnallisuus ärsyttää kovasti. Sarjaa katsellessa on helppo uppoutua tarinaan ja jopa päästä siitä jyvälle, mutta miljoonat juonenkäänteet kirjassa saivat minut lähinnä sekaisin enkä ole enää kuudennen kirjan kohdalla ihan perillä koko kuviosta. Tai sitten minä en vaan ole uppoutunut tarinaan tarpeeksi koska en koe sarjan pääsevän lähellekään suosikkieni joukkoon. En rehellisesti sanottuna tiedä luenko seuraavaa kirjaa vaikka toisaalta haluaisin tietää mitä seuraavaksi tapahtuu, joten kirjoissa on kaiketi jonkinlainen koukuttava taipumus."
ARVOSANA: 7+

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

J. R. Ward - Rakastaja - vihdoinkin

(Mustan tikarin veljeskunta, osa 11)

Kun yön varjot laskeutuvat New Yorkin Caldwellissa, alkaa kuolettava ajojahti vampyyrien ja heidän metsästäjiensä välillä. Vampyyrirodulla on puolustajanaan kuuden vampyyrisoturin salainen veljesjoukkio.

Sukunsa ja aristokratian hylkäämä Qhuinn on vihdoin löytänyt paikkansa julmana taistelijana sodassa lessereitä vastaan. Myös hänen unelmansa perheestä saattaa vihdoin toteutua. Siitä huolimatta hän tuntee olonsa tyhjäksi.

Blay valmistautuu luopumaan yksipuolisesta rakkaudestaan Qhuinnia kohtaan nähdessään tämän valitun naaraansa kanssa. Mutta kohtalo pyörittää kirjan sankarit toistensa syliin veljeskunnan joutuessa kuolemanvaaraan uusien tavoittelijoiden sekoittaessa taistelua kruunusta. Rohkeus testataan ja kaksi sydäntä löytää toisensa.

"Huh, kylläpä tätä odotettiinkin ja innolla! Qhuinnista ja Blaysta tuli jo alkumetreillään tarinassa kiinnostavia hahmoja kun he saapuivat Johnin tavoin harjoituskeskukseen, ja nyt suorastaan jumaloin heitä. Ward ei kyllä pettänyt tälläkään kertaa vaikkakin olisin suuresti toivonut enemmän sivuja päähenkilöille ja vähemmän muille sivuhahmoille. Nyt mukaan astui päähenkilöiden lisäksi monta muuta hahmoa, vanhoja sekä uusia, ja jäin miettimään mikä heidän tarkoituksensa mahtoi olla etenkin kun osa sivujuonista jäi pahasti kesken. En jaksa uskoa, että heistä kerrottaisiin tarinaa turhan päiten, joten toivon eritoten Laylalle omaa kirjaa. Täytyy sanoa, että tässä tarinassa pakka kyllä oli totaalisen sekaisin tämän kolmiodraaman takia, jonka soturit ja valittu aiheuttivat, mutta hienoa, että rajoja rikottiin eikä kaikki aina mene sen saman tutun kaavan mukaan. Kirjailija  oli kyllä minusta osannut hyvin kuvata kahden miehen välistä suhdetta ja säpinää, pidin todella paljon tästä kirjasta ja mielenkiinnolla jään odottamaan seuraavaa."
ARVOSANA: 9½